| Haaveilija (M31) |
 Lähetetty: 12.6.2019, 7:43 |
|
| Mielikuvituksellinen ja intohimoinen hormoonimyllerrys kun alkaa, käy mielessään jos jonkinlaisia kiihottavia ajatuksia. Vielä kaiken lisäksi kun on hyvä ruokkimaan sitä mielen tilaa, tuntuu välillä että on kahleissa.
Kun asiaa pohtii epäitsekkäästi, tajuaa sen olevan kaipuuta siitä tunteesta, että saa toisessa aikaan endorfiinien ja hormoonien cocktailin. Tässä arvonnassa osuu "7 oikein", kun sen tunteen saa aikaan sellaiselle ihmiselle, joka vastaa omia mielitekoja tai fantasioita. Se onkin sitten helpommin haaveiltu kuin koettu. Vai onko kaikki illuusiota? Mitä mahtavimman tunteen kadottaa pienessä hetkessä, eikä ajatus enää vastaa aikaisempaa varmuutta? Tuleeko siitä illuusio, jos sen tunteen on saanut itselleen ulkoisten tekijöiden kautta? Onko se enää oikein tai saako sellaisesta nauttia, joka ei ole sitä mitä arkeen yleisesti hyväksytään? Saanko minä olla minä? Itse en ole tyyppiä "panen kun saan tilaisuuden". Olen... sopisiko tähän kontekstiin - vehkeilijä.  Ai että miten miellyttävää on flirttailla, kehua, tarinoida, vaihtaa eroottisia ajatuksia, saada koskettaa, katsella ja ennen kaikkea tuottaa ensikädessä itselle nautintoa toisesta.
Kun molemmat (tai kaikki) nauttivat toisesta itsensä vuoksi, syntyy eroottinen symbioosi jossa ei voi välttyä säkenöinniltä. Harkitsematonta ottaa elämässään vastuuta muiden tyydyttämisestä. Sehän tapahtuu siinä samalla. 
Edelleen istun tietokoneella yksin, haaveilen, koskettelen hieman itseäni ja... No, tulin ainakin ruudulle. |
|
