Kirjoittaja	Viesti
Tulisydän	Lähetetty: 25.10.2007, 21:03 pieni vikkelä kirjoitti: Vaaditteko sata tai kenties tuhat anteeksipyyntöä ennenkuin anteeksianto on mahdollista. Jos joskus antaisi anteeksi voisi miehenkin olla helpompi sitä pyytää. Niin, totta, anteeksipyytäminen siinä tapauksessa, että nainen ottaa saman jutun useaan otteeseen esiin, on hyödytöntä. Se nöyryyttää miestä ja sitä minä en siedä, perkele ! Kun se tehdään niin, että saadaan toinen oikein kynnysmatoksi. Tässä kohtaa voisi kysyä naisilta: missä teidän itsetuntonne ja vahvuutenne on, teidän, jotka nöyryytätte miehiä, älyttömällä "lällälää" lurituksillanne. Eikö naiset tajua, että moni mies, kun he pyytävät anteeksi, myös tarkoittavat sitä. Koska mies ei välttämättä osaa sanoa kuin: "anna anteeksi", se on vain tajuttava, että mies tarkoittaa, mitä sanoo. Näin näen asian.
Tulisydän	Lähetetty: 25.10.2007, 20:51 Vieras kirjoitti: Olen samaa mieltä. Sanon vielä, että jos hän sinusta aidosti välittää, osaa myös pyytää anteeksikin. Eikö? Kyllä se myös kertoo aidosta todellisesta välittämisestä. Tässä on vain kysymyksessä se anteeksipyyämisen vaikeus miehille, lähinnä heille tarkoitettuna. Tässä ei käyty läpi, sitä, että pitäisikö jonkun pyytää minulta anteeksi. Itselle oli vaikeata opetella sanomaan: "anna anteeksi. Olin taas paha suustani" tjms. Mutta ymmärrettyäni, mitä ihminen kaikkineen on, se vahvisti. Ymmärsin, että olen paljon vahehmmalla pohjalla, kun olen pyytänyt anteeksi. Koska minä omaan henkisesti niin paljon kapasiteettia ja se on voimakasta, saatan tahattomasti loukata ketä tahansa. En sitä tahdo tehdä. Vaan luoda ystävällisyyden henkeä ihmisten välille, koska koen maailman niin totaalisen kalseana ja kylmänä paikkana, että jonkun ihmisen on tuotava inhimmillisyyttä kovaan maailmaan. Minulla on ystävällinen ote jokaiseen ihmiseen, koska enhän halua itsekään tulla kohdelluksi kaltoin/välinpitämättömästi/julmasti/loukaten. Tämä tietenkään ei poista sitä tosiasiaa, että kettuilen, käytän tässä nyt lievempää ilmausta sanasta vittuilu, kun olen tarpeeksi kovilla kierroksilla. Tai minulla on jotain, mitä en ihmisyydessäni kykene juuri sillä nimenomaisella hetkellä käsittelemään. Seuraa se, että joku saattaa niin paljon ärsyttää, että alan kettuilemaan ja sanon kärkkäästi omat mielipiteeni. Esimerkiksi: sovin tästä asiasta modejen kanssa, että jos he huomaavat, että nyt Tulisydämmellä menee pahasti ylikierroksilla, kertovat siitä minulle ajoissa, että osaan pysäyttää menon ja tientenkin kaikessa ystävällisyyden hengessä. Ja minä uskon, että jos käyn tosi kovilla kierroksilla, minuun otetaan yhteyttä ja yritetään rauhoittaa touhtunut minuuteni. Sadistinen Mies on saanut minut monesti katsomaan tilanteita toisin silmin, kiitos hänelle, että hän on sen tehnyt ja monelle muulle myös, joka on auttanut minua.
pieni vikkelä	Lähetetty: 25.10.2007, 20:39 Anteeksipyytäminen, niin eihän tuo vaikeata ole mutta esittäisin teille naisille kysymyksen onko teille se anteeksiantaminen vaikeaa. Sillä monesti naiselta anteeksipyydettyäni olen myöhemmin saanut huomata anteeksipyytöni olleen täysin hyödytön, asia otetaan naisen taholta yhä uudestaan ja uudestaan esille. Vaaditteko sata tai kenties tuhat anteeksipyyntöä ennenkuin anteeksianto on mahdollista. Jos joskus antaisi anteeksi voisi miehenkin olla helpompi sitä pyytää.
Vieras	Lähetetty: 25.10.2007, 19:42 Tulisydän kirjoitti: Vieras kirjoitti: Ei ole mitenkään vaikeaa. Itsetunto ei kärsi yhtään. Taitaa olla huono itsetunto, jos omia virheitä myönnä. Toimiiko se myös toisinpäin? Hienoa, Vieras. Kyllä otaksun, että naisilla, joiden on sangen hankalaa pyytää anteeksi, on myös itsetuntovaikeuksia. Että itsetuntoasiat tässä eivät tee eroa toisistaan oli kyseessä mies tai nainen. Olen samaa mieltä. Sanon vielä, että jos hän sinusta aidosti välittää, osaa myös pyytää anteeksikin. Eikö?
Tulisydän	Lähetetty: 25.10.2007, 19:33 Vieras kirjoitti: Ei ole mitenkään vaikeaa. Itsetunto ei kärsi yhtään. Taitaa olla huono itsetunto, jos omia virheitä myönnä. Toimiiko se myös toisinpäin? Hienoa, Vieras. Kyllä otaksun, että naisilla, joiden on sangen hankalaa pyytää anteeksi, on myös itsetuntovaikeuksia. Että itsetuntoasiat tässä eivät tee eroa toisistaan oli kyseessä mies tai nainen.
Vieras	Lähetetty: 25.10.2007, 19:23 Tulisydän kirjoitti: Arvoisat forumin miehet Kertokaa mulle/meille naisille, onko anteeksipyytäminen niin kovin vaikeaa? Käykö itsetunnon päälle, jos joudutte, myöntämään, että olette loukanneet ystävätärtänne? Onko vaikea sanoa: "anteeksi olin väärässä" tai "anteeksi, jos luokkasin sinua" " anteeksi, muru, ei ollut tarkoitus" Nyt joukolla pohtimaan anteeksiantamisen/sanomisen vaikeutta, Bitte schön Ei ole mitenkään vaikeaa. Itsetunto ei kärsi yhtään. Taitaa olla huono itsetunto, jos omia virheitä myönnä. Toimiiko se myös toisinpäin?
Järkkä	Lähetetty: 12.10.2007, 18:07 Ei ole anteeksipyytäminen ollenkaan vaikeata. Tulee itelleni huono olo, jos oon saanu naispuolisen henkilön pahastumaan. Monesti anteeksipyytäminen menee kyllä seuraavalle päivälle, kun tunteet ei oo enään niin pinnassa. Pyydän monesti asioita anteeksi, vaikka ei toinen olisikaan välttämättä pahastunut, mutta tein omasta mielestäni jotain väärin.
Vieras	Lähetetty: 12.10.2007, 16:36 Vastaus alkuperäiseen kysymykseen : Ei ole vaikeaa pyytää anteeksi, tiedän täsmälleen milloin olen tehnyt jotain väärin. Toisaalta joillakin naisilla on vähän taipumusta yrittää pistää oma mokansa toisen piikkiin ja saada mies tuntemaan syyllisyyttä jostain mitä ei ole tehnyt, tarkkailkaapa muutkin miehet tuota.
Musti	Lähetetty: 12.10.2007, 16:12 Ei ole vaikeeta. Riippuu varmaan miten on asian oppinut ja kotoa moni asia opitaan. Minä olen sen oppinut ja osaan myöntää virheeni. Snadistisadisti kertoosen aika hyvin: Lainaus: Anteeksipyyntö on merkityksetön, ellei se ole aito ja vilpitön. Todellinen anteeksipyyntö lähtee sydämestä, eikä siinä ole teeskentelyn häivääkään. Rehellisyys ja aitous ovat kallisarvoisia asioita. Kaikessa.
Tulisydän	Lähetetty: 9.1.2007, 18:56 Snadistisadisti kirjoitti: Anteeksipyyntö on merkityksetön, ellei se ole aito ja vilpitön. Todellinen anteeksipyyntö lähtee sydämestä, eikä siinä ole teeskentelyn häivääkään. Rehellisyys ja aitous ovat kallisarvoisia asioita. Kaikessa. Näin - aivan, Rakastettuni
digidog	Lähetetty: 9.1.2007, 18:01 Minä pyydän anteeksi aina. Anteeksipyytämiseen kuuluu myös anteeksianto! Siinä olen parempi. Tosi turhauttavaa pyytää anteeksi jos tietää että siitä tulee vaan enempi riitaa eikä kyse ole edes isoista asioista- jostain ihan normaaleista unohtamisista vaan... voihan olla että pitäis pyytää vielä enemmän. On se välillä vaikeeta! Ainakin silloin kun pitää pyytää anteeksi sitä että on semmoinen kun oikeesti on!
Snadistisadisti	Lähetetty: 9.1.2007, 17:59 Anteeksipyyntö on merkityksetön, ellei se ole aito ja vilpitön. Todellinen anteeksipyyntö lähtee sydämestä, eikä siinä ole teeskentelyn häivääkään. Rehellisyys ja aitous ovat kallisarvoisia asioita. Kaikessa. Snadistisadisti@luukku.com
Latsi	Lähetetty: 9.1.2007, 17:52 Minulle ei ainakaan anteeksipyytäminen ole vaikeaa, jos olen loukannut jotakuta, niin pyydän kyllä anteeksi. Joskus (usein muissakin yhteyksissä) sanotaankin, että harvinainen mies (mitähän silläkin tarkoitetaan?)
Vieras	Lähetetty: 9.1.2007, 17:35 Kun mies on aikuinen ja itsetunto kohdallaan, anteeksi pyytäminen ei ole vaikeaa. Jos olen väärässä ja olen loukannut, pyydän anteeksi ja vieläpä yritän ottaa opiksi. Tulisydän kirjoitti: Arvoisat forumin miehet Kertokaa mulle/meille naisille, onko anteeksipyytäminen niin kovin vaikeaa? Käykö itsetunnon päälle, jos joudutte, myöntämään, että olette loukanneet ystävätärtänne? Onko vaikea sanoa: "anteeksi olin väärässä" tai "anteeksi, jos luokkasin sinua" " anteeksi, muru, ei ollut tarkoitus" Nyt joukolla pohtimaan anteeksiantamisen/sanomisen vaikeutta, Bitte schön
Profaros	Lähetetty: 9.1.2007, 16:44 Tulisydän kirjoitti: Arvoisat forumin miehet Ei ole vaikeaa, päinvastoin. Naiseni on joskus kieltänyt mua pyytämästä aina anteeksi

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06